Sielun riekale
Sieluni riekaleet lennätin pesuun.
– mallassammioon,
ohraiseen veteen.
Kuivasin, silitin
mankeliini väänsin…
Tottahan toki se päälleni sopi,
mutta...
– mistä tuo haju...
ja mikä on tuo ilkeä imelä maku...
En minä sielusta ohjeita löydä.
Kuinka se pestään...
tuuletetaan...
– ja nuo tahrat...
Viskin,
ohraisen maltaan...
ja naisen
– kuultavan,
harmaan...
Virutin ja vanutin sieluni karttaa.
Riepotin,
roikutin,
– kuin vierasta sikaa...
Ja kuinkas kävi...
– mäntysuovalla sieluni pesin…
– onko se nyt sitten puhdas ja pehmyt...
Mitä vielä...
Pesin ja puhdistin...
tahroja hieroin.
Lipeää,
klooria kirveltävää...
– ja tuo rakkaus...
kaiken se kestää...
Mutta sieluni kuoseistaan pilalle vanuu...
Utuista sineä,
ja valkeutta valheen...
– kaikkea sumutin kysyviin silmiin...
Sieluni on ja kaikkea saanut..
Saippuaa, harjaa
ja olueen likoon...
Viskiä, valhetta...
täikampaa, raastinrautaa..
Kaikkea olen jo näyttänyt sille...
Mitä vielä...
Käärinkö rullalle sieluni lehden,
– sytytän ja poltan...
Tupakka tapaa...
– tappaako sielu... |