Sielun riekale
 

Sieluni riekaleet lennätin pesuun.
– mallassammioon,
ohraiseen veteen.

Kuivasin, silitin
mankeliini väänsin…

 

Tottahan toki se päälleni sopi,
mutta...
– mistä tuo haju...
ja mikä on tuo ilkeä imelä maku...

En minä sielusta ohjeita löydä.
Kuinka se pestään...
tuuletetaan...
– ja nuo tahrat...

Viskin,

ohraisen maltaan...
ja naisen

 – kuultavan,

 harmaan...


Virutin ja vanutin sieluni karttaa.

Riepotin,
roikutin,
 – kuin vierasta sikaa...

Ja kuinkas kävi...

– mäntysuovalla sieluni pesin…
 – onko se nyt sitten puhdas ja pehmyt...

Mitä vielä...

Pesin ja puhdistin...
tahroja hieroin.

Lipeää,
klooria kirveltävää...

– ja tuo rakkaus...

kaiken se kestää...

Mutta sieluni kuoseistaan pilalle vanuu...
Utuista sineä,
ja valkeutta valheen...

 – kaikkea sumutin kysyviin silmiin...

Sieluni on ja kaikkea saanut..

Saippuaa, harjaa
ja olueen likoon...
Viskiä, valhetta...
täikampaa, raastinrautaa..

Kaikkea olen jo näyttänyt sille...
Mitä vielä...


Käärinkö rullalle sieluni lehden,

 – sytytän ja poltan...

Tupakka tapaa...
– tappaako sielu...